Jan Jalutsi 2011: Tarinoita matkasellistä. Crime Time, Helsinki. 147 s. Kannen ulkoasu Lasse Rantanen.
Tietokirjaksi luokiteltu Tarinoita matkasellistä koostuu 39 erillisestä luvusta ja lyhyestä sanastosta. Jokaisessa luvussa kerrotaan yhden vangin tarina. Tapahtumapaikkoina ovat kaikki keskeiset vankilat ja jopa vankivaunu raiteilla. Napakymppimatkan kohteena on Sörkan Sörnävits, Sarajevo Turussa tai Rio de Rixu. Loppu riippuukin sitten osastosta: Rion Bronxista ei lähdetä edes töihin.
Esipuheessa Jan Jalutsi vakuuttaa kaiken olevan totta, ainakin lainausmerkeissä. Suhde totuuteen on häilyvä; Jalutsi muistuttaa, että totuuden kokeminen on henkilökohtaista. Vangeista ei kerrota oikeilla nimillä, ja tietoja on muutettu tai väritetty. Säätäminen ja totuuden venytys ulottuu tarinoiden vankien väleihinkin:
Kysyin, että kuinka monta vuotta sinä Jari oletkaan oikein ollut uskossa ilman huumeita ja tupakkaa?
” No, vuoden verran”, hän sitten tokaisi.
”Älä nyt Jari valehtele”, sanoin minä. ”Mehän olimme vähän aikaa sitten samalla osastolla Riihimäellä, etkö sinä sitä muista.”
JAN JALUTSI
Todellisten kovan onnen vankien lisäksi kuvataan etuoikeutetumpia vankeja, jotka kirjoittavat omat sääntönsä. Tuomittu pankinjohtaja kirjoittaa vaimolleen shekin Mersua varten silloin, kun vaimolle sopii. Ja sitten on Pohjois-Karjala. Minkäs sillekään tekee, jos vanki sattuu omistamaan maan vankilan alla? Yhteistyöhön on vankilan johtajankin taivuttava.
Vankilaan joutuvan taviksen olisi ainakin pakotilanteiden varalta hyvä tuntea Newtonin laki fysiikan tunneilta. Lisäksi huumeita kannattaa varoa keikoilla, autoa ajaessa ja paon aikana. Niiden käytöstä vaan on niin paljon haittaa, jopa yksinäisinä öinä sellissä. Parhaimmillaan Jalutsin kerronta lähentelee absurdismia. Ilo ja suru, pelko ja toiveet ovat hyvin lähekkäin jatkuvasti.
Vankien suhdetta eläimiin kuvataan lämpimästi. Riihimäen keskusvankilaan huumekoiraksi hankittu Topi osoittautuu lempeäksi ja vankien kannalta hyvinkin yhteistyökykyiseksi. Huumeita olisi, mutta Topi ei osaa niitä löytää. Lemmikkejä ei teoksen mukaan saa vankilassa pitää, mutta lintujen syöttäminen ja kesyttäminen on toisinaan kuitenkin onnistunut.
Kun joulu sitten koitti, Turun kaupunki julisti vain kivenheiton päästä Kakolasta joulurauhan koko maahan. [–] Kaupungintalolle kokoontuneiden keskuuteen lehahti nimittäin pulu, joka alkoi tepastella tai oikeammin hiihtää mukulakivetyksellä. Linnulla oli päässä pingispallosta tehty, hakaristeillä koristeltu kypärä, rinnalla pieni reppu ja jalassa jäätelötikusta tehdyt sukset!
JAN JALUTSI
Jalutsin tarinankerronta on kepeää, ja tarinoiden aiheiden rytmitys kokoelmaksi on hyvin onnistunut. Aiheet ovat rankkoja, mutta ansaitsevat hyvin paikkansa kokoelmana. Mainittakoon vielä, että tätä postausta kirjoittaessa ei satutettu yhtään eläintä eikä nallekarhua.
Pieni suuri piiri 
Viimeisimmät kommentit