Hiljainen tahto

Hanne Dahl 2018. Hiljainen tahto. MurhaMylly 170. Myllylahti, Espoo.  287 s. Hauho-dekkareitten viides osa kuljettaa lukijan mukanaan Hämeenlinnaan ja Miekkalinnaan aiempia osia tiiviimmin. Henkilögalleria on pysynyt tuttuna: poliisit Juutilainen ja Päivikki Noro tutkivat rikoksia. Tutkinnassa ovat tiiviinä tukena hauholaiset, ja varsinkin nuori Vertti, joka tekee teräviä päätelmiä rekonstruoidessaan murhan kulkua mielessään. Kirjailija on punonut tilanteelle mielenkiintoisen taustan... Continue Reading →

Tuoretta verta

Tuoretta verta. Kauhukirjoittajan opas 2018. Toimittaneet Marko Hautala, Anne Leinonen ja Mia Myllymäki. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry, Tallinna. Kansi: Maija Pietikäinen. 173 s. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat on kustantanut mainion oppaan kauhun kirjoittamiseen. Itse teos on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen esittelee genren historiaa sekä lajeja ja toinen antaa vinkkejä kauhua kirjoittavalle. Kymmenestä asiantuntija-artikkelista paistaa läpi... Continue Reading →

1. haaste: Pahat pojat -elokuva ja rikollisuus

Anne Alvesalo & Pekka Santtila 2004: Pahat pojat -elokuva ja rikollisuus. "Saanu ehkä vähän ideaa, mut omaa päätä sitä kummiski käyttää." Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 17. Poliisiammattikorkeakoulu, Espoo. Layout Ilona Sirpoma. 102 s. + 4 s. liitteitä.   Kumpi oli ensin: rikos vai kertomus? Alussa olivat euralaiset "Daltonin veljekset". Vai oliko alussa Aleksi Mäkelän elokuva Pahat pojat... Continue Reading →

Poliisi, etsivä vai rosvo?

Henkilöhahmon luominen kirjaan ei ole aina helppoa. Jos kirjoittaa dekkaria, poliisit ovat kirjoittajalle hankalia. Poliisin työtä määrittävät säännöt niin tarkasti, että uskottavan vaikutelman luominen on hankalaa. Tänä vuonna Helsingin kirjamessuilla dekkarilauantaina kirjailijat esittelivät omien teostensa päähenkilöitä. Alamaailman ammattilaisia olivat esittelemässä Marko Kilpi, Matti Laine, Tuomas Nyholm ja Hannu Vuorio. Nyholm totesi, että rikollisilla on kirjallisuudessa... Continue Reading →

Minäkertojana Känä

Oma käsikirjoitukseni on siinä vaiheessa, että palautteita on tullut. Kummallisin osa niistä on se, että tekstiä on sanottu kuunnelman omaiseksi. Dialogi toimii, mutta ympäristöä ja henkilöitä ei ole kuvattu tarpeeksi. Kaikkitietävän kertojan kanssa olisi helpompaa, mutta miten minäkertoja kuvaa muita ja ympäristöä? Miten ammattilaiset sen tekevät? Anja Kaurasen (nyk. Snellman) taiteilijaromaanissa Syysprinssi (1996) on minäkertoja,... Continue Reading →

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑