Milo

Kale Puonti 2021. Milo.- Pasilan Myrkky 2. Bazar Kustannus, Liettua. 269 s.

Puonti jatkaa Helsingin huumepoliisista kertovaa sarjaansa ripeästi – vain puoli vuotta esikoisen julkaisemisen jälkeen. Milo ilmestyi jo tammikuussa. Luin sen tuoreeltaan jatkoksi ensimmäisen osan, Mannin, jälkeen. Toinen on kerronnallisesti esikoista vetävämpi ja kerrassaan mainiota luettavaa. Kolmas osa on ilmestymässä näillä hetkillä.

Pasilan poliiseista on mukana edellisestä osasta tuttu rikoskonstaapeli Kalle Pesonen, joka – sanotaanko – ei ollut poliisiorganisaation valinta kuukauden työntekijäksi edellisenkään osan lopussa. Edellisen osan tunteminen kannattaa, sillä lukijana huomaan odottavani, kuinka Pesosen käy. Sen verran itsepäisestä ja omia sääntöjä noudattavasta persoonasta on kyse. Esimies Kaartamokaan ei turhaan peittele valintojaan tehtävänjaoissa.

Kirjailija onnistuu hyvin syventämään Pesosen luonnetta ja toimintaa. Aleksis Kiven kadulla asuvan poliisin yksityiselämä saa lisää väriä seurustelusuhteesta. Pesonen on itsekin varsin tietoinen omasta asemastaan:

Kiinniotoissa viisikymppisestä, ei niin kovin hyväkuntoisesta miehestä, ei ollut juurikaan hyötyä. Sankariteot oli jo tehty, ja nyt vain mentiin herrojen kiusaksi pikkuhiljaa kohti eläkepäiviä, joihin oli edelleen liian pitkä aika.

KALE PUONTI

Sarjan toinen osa keskittyy albanialaiseen huumekauppiaaseen Fatjan Miloon. Fatjan Milo on epäonneaan ajautunut tilanteeseen, jossa velat kaatuvat päälle. Pelastusta hän lähtee hakemaan ihmiskaappauksella, jonka uhriksi valikoituu nuori, suomalainen nainen.

Sarjan toisen osan kerronta kulkee lyhyissä luvuissa, joiden alussa on kerrottu sijainti ja toisinaan myös aika. Poliisien toimipaikkana on Pasila. Tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, Riihimäkeen ja Lopelle. Kuten ensimmäisessä osassa, tässäkin teoksessa käytetään todellisia tapauksia vapaasti ja viitteenomaisesti tarinan osina. Puonti parantaa selkeästi otettaan esikoisestaan ja tekee jatkoakin ajatellen hyvää lupaavaa jälkeä. Lämpimästi suosittelen teosta.