JP Koskinen 2018. Huhtikuun hiipuva rakkaus. Murhan vuosi -sarja. Crime Time, Helsinki. 279 s.
Dekkariviikon aloittaa Juha-Pekka Koskisen Huhtikuun hiipuva rakkaus. Murhan vuosi -sarja on edennyt neljänteen osaan eli huhtikuuhun.
Päähenkilö on kolmekymppinen Juho Tulikoski, joka työskentelee enonsa Kalevi Arosuon kanssa yksityisetsivänä. Tällä kertaa tutkittavaksi tulee Garamerin suvun hyvin pidetty salaisuus.
Huhtikuu oli vähän kuin minä ja enoni, likaisten salaisuuksien penkoja.
Mutta huhtikuuta sentään rakastettiin, toisin kuin meitä.
JP KOSKINEN
Kirjailija on sijoittanut Amanda Garamerin, suvun matriarkan, yksin asumaan Vanajanlinnaan. Miljöö tarjoaa jo historiansa puolesta hulppeat puitteet ja riittävän mielikuvituksellisen neliömäärän salaisuuksien kätkemiseen. Koskisen paikalliskuvaus on asiantuntevaa ja uskottavaa. Hämeenlinnan kirjaston portaikossa vastaan kävelee, kukas muukaan, kuin Tapani Bagge.
Teoksen voi lukea irrallaan muista osista, mutta etsivien suhteet poliisiin ovat sen verran arvoitukselliset, että sarjan isompaan juoneen koukuttuu mukaan. Vihjaukset ärsyttävät lukijaa juuri sopivasti. Toisaalta Juhon suhde sisareensa ei ole sekään aivan ongelmaton. Syvyyden tuntu tulee luontevista vihjauksista menneeseen ja tulevaan.
Teos on tulvillaan kirjallisia viitteitä – ehkä vähän liikaakin minun makuuni. Intertekstuaalisuus ei kai kuitenkaan ole päämäärä sinänsä. Suorat poliittiset kuittaukset, eli se junaliikenne Hämeenlinnan asemalla, alkaa olla (?) Koskisen tavaramerkki. Kun olot heikkenevät, huumori paranee.
Kirjaa voi suositella mukaan juhannuksen viettoon. Jos ahtaat mökkiolot tai omat sukulaiset alkavat ahdistaa, aina voi paeta Koskisen Hämeenlinnaan toisenlaisten perheiden pariin. On sitten kyse Arosuon suvusta tai Garamereista, on melko varmaa, että oma jengi on hyttysilläkin höystettynä parempi vaihtoehto.
Pieni suuri piiri 
Viimeisimmät kommentit