Kahvi mustana

Agatha Christie, Kahvi mustana. Hämeenlinnan teatteri. Näytelmä. 25.1.2019. Esityksen kesto 2 t. 30 min.

Päähenkilöinä ovat tuttuakin tutummat hahmot: Hercule Poirot ja kapteeni Hastings. Belgialaisen yksityisetsivän ja perienglantilaisesti pidättyväisen kapteenin yhdistäminen on ollut neronleimaus kirjailijalta, sillä kumpikin hahmoista tuo jotain olennaista esiin englantilaisista. 1990-luvun lopulla Charles Osborne muokkasi näytelmästä romaaninkin. Alkuperäisen näytelmän Black Coffee ensiesitys oli joulukuussa 1930.

Näytelmä on perinteinen arvoitusnäytelmä. Tapahtumapaikan ja -ajan sekä tapahtumien suhteen näytelmä noudattaa jokseenkin tarkkaan Aristoteleen laatimaa kolmen ykseyden periaatetta. Kohtaukset sijoittuvat yllättäen surmatun Sir Claudin kodin kirjastohuoneeseen.  Ensimmäinen näytös sijoittuu iltaan ja toinen ja kolmas seuraavaan päivään.

Puvustus ja lavastus ovat onnistuneita, sillä tunnelma on uskottava. Näyttämölle on lavastettu juuri sellainen ympäristö, josta ajattelee, ettei tällaisessa talossa voi rikoksia tapahtua. Neiti Caroline Amoryn ja kapteeni Hastingsin välinen rakastumisepisodi on herkullista katsottavaa; neiti vie ja kapteeni vikisee. Johanna Reilinin ja Ilkka Heiskasen henkilökemia on sangen onnistunutta.

 

Ohjaaja Olka Horila kysyy käsiohjelmassa: ”Kuka siis on syyllinen?” Siihen kysymykseen näytelmä pohjaa, ja se on Christielle tyypillistä. Mysteeriä miettii koko näytelmän ajan. Teatteri on järjestänyt väliajalle naamagallerian, jonka avulla voi äänestää oman arvionsa murhaajasta. Ja siinä onkin miettimistä, sillä oikeita ja vääriä vihjeitä sekä epäilyttäviä käänteitä on riittämiin. En olisi paljastanut syyllistä tässä bloggauksessa, vaikkei ylikomissario Jappia esittänyt Jarkko Tiainen olisi loppukumarruksissa vielä erikseen uhkaillut käsiraudoilla sitä onnetonta, joka kylillä menee salaisuuden paljastamaan.

Näytelmää voi suositella Poirot-faneille, jo siksikin, että näytelmää ei ole paljon Suomessa esitetty. Yhden tammikuisen illan viihteeksi tämä on kelpo näytelmä, vaikken itse lukeudu suurimpien Christie-fanien joukkoon.