Ville Pynnönen 2019. Rakas Riksu. Sarjakuvatarinoita Riihimäeltä. Tarinoiden sovitus ja piirros Ville Pynnönen. Suuri Kurpitsa, Tallinna. 55 s.
Viime talvena kerättiin Riihimäen asukkailta tarinoita omasta kotiseudusta eli tuttavallisesti Riksusta. Kokoelmaan valikoitui enimmäkseen tositarinoita, mutta sekaan mahtui yksi fiktiivinenkin tarina, josta lisää tuonnempana. Valitsin sarjakuvan mukaan blogiini, sillä osa sisällöstä on loivasti rikollista, eikä niinkään ylenpalttisen idyllistä.
Aloitetaan alusta: merkitään koordinaatit.
Riihimäki. Useimmille se tarkoittaa pakollista seisoskelua rautatieasemalla, kun odotellaan jatkoyhteyttä jonnekin muualle.
VILLE PYNNÖNEN
Ennen muuttoani Riihimäelle kuuluin itsekin tuohon hiljakseen astelevaan enemmistöön; asemalaiturilta ei ollut mitään syytä poistua.
Toisin kuin joskus kuulee väitettävän, Riihimäki ei ole sama kuin Peltosaari, vaikka jälkimmäinen laitureille näkyykin. Viimeistään vaihtaessaan osoitettaan kaupunginosien mainetta pohtii. Niin teki Maiju Saarinenkin sarjakuvatarinassa ”Maiju muuttaa”. Maiju päätyi Hirsimäkeen, mutta joutui huomaamaan, etteivät ongelmat sijainneetkaan Peltosaaressa. Itse voisin lisätä, että sama ”kiinnostava ominaistuoksu” leijailee muissakin rappukäytävissä eri puolilla kaupunkia.
Kokoelma esittelee Riihimäen ikonisia paikkoja: Puputin kulma, Salpausselän harjun päälle rakennettu uimala, vankila sekä Vihreä talo, josta on tullut paikallinen kulttuuritapahtumien kehto. Myös satavuotias Kino-Sampo saa oman tarinansa.
Sarjakuvat vaihtelevat yhden sivun kokoisista tunnelmakuvista aina viiden sivun mittaisiin tarinoihin. Rytmitys toimii. Kaupunki ja sen asukkaat ovat myös hyvin tunnistettavissa – miten muuten voisi ollakaan, sillä kuvatuiksi tulevat niin jättimäinen pääsiäispupu kuin pyromaani.
Viimeisen sanan saa Sami Talikka tarinalla ”Tarmo Riihimäen joulu”. Asunnoton Tarmo on yritteliäs tavoilla, joilla vain riksulainen voi olla. Hänen ihmissuhteidensa seuraaminen hälventää harhaluuloa vaikenevista kantahämäläisistä. Jouluostoksien tekeminen legendaarisesta Välittäjän Siwasta on yhtä hauskaa seurattavaa kuin Talikan autovalinnat. Kun kirja osuu käsiisi, seuraa tuota Transitia!
Pieni suuri piiri 
Viimeisimmät kommentit