Timo Hellman 2019. Nousevan maan valo. Runoja kauhuista. Kuoriaisvihkot KV005. 20 s.
Eksyin Helsingin kirjamessuilla sivukujille ja löysin Aavetaajuuden myyntipöydän, Timo Hellmanin runovihkon ja vähän muutakin esiteltävää, mutta palataan siihen muuhun joulukuussa. Hellman on Hämeen lounaisnurkilta Turkuun siirtynyt runoilija, joka julkaissee keväällä 2020 runokokoelman. Esimakuna voi tutustua Nousevan maan valoon, joka sisältää 20 nimeämätöntä runoa kauhuista.
Runojen puhuja kertoo itsestään, äidistään ja isästään sekä kuolleista sisaruksistaan. Puhuja kertoo lapsettomuudestaan ja leikkivän siskon väkivaltaisesta kuolemasta. Kokoelman nimessä esiintyvä Nouseva maa voisi viitata toivoon, mutta veljen kuolema ei toivoa tuota. Onko runoissa kuvattu Nouseva maa väkivaltaa täynnä?
Runoissa on vahva äänimaisema kuiskauksesta huutoon, mykkyydestä murinaan.
Jokin haudattu lattian alla, mullassa.
Kuiskailisi tarinoita jos kopauttaisit
ja vaivautuisit kumartumaan.
TIMO HELLMAN
Runojen tapahtumapaikkana on kaupunki, joka on rakennettu suon päälle. Kirotun kaupungin korttelitkin huokaavat. Talot ovat tomuisia ja unohdettuja. Maisemaa halkoo musta joki. Kaupungissa vaeltavat demonit, noidat ja pirut. Ja pahinta kuumuuden ja lian lisäksi ovat yöt, ”jolloin soitetaan itkuisia puheluita sheriffille”.
Valikoiman kuvasto on vahvasti romanttista. Kuristava epätoivo pyrkii sivuilta esiin tavalla, jolla Edgar Allan Poe tai Charles Baudelaire sen tarkoittivat. Hellmanin henkilöt ovat rujoja, ja miljöö on painajaisen kaltainen, jonka läpi runon puhuja, itsekin kirottu, vaeltaa kirjaan takertuen.
Vihkonen on mielenkiintoinen näyte Hellmanin taidoista. Jään mielenkiinnolla odottamaan kevään kokoelmaa.
Pieni suuri piiri 
Viimeisimmät kommentit