Punainen vaate

Eppu Nuotio & Pirkko Soininen 2019. Punainen vaate. Bazar Kustannus, Liettua. 287 s.

Salomen ja Tuomaksen tarina saa jatkoa Punaisessa vaatteessa. Nuotion ja Soinisen muodostama kirjoittajapari jatkaa mainiota taidedekkarisarjaa, jossa aiheena on kuuluisia maalauksia. Tällä kertaa keskiössä on Elin Danielson-Gambogin öljyvärimaalaus nimeltä ”Omakuva”, joka kuuluu Turun taidemuseon kokoelmiin.

Kirjan päähenkilö Salome Virta haistaa oivan juttuaiheen, kun berliiniläinen keräilijä esittelee ylpeänä Danielson-Gambogin maalausta. Salome tunnistaa teoksen väärennetyksi, sillä aito teos on Suomessa. Hän ryhtyy selvittämään taidehuijauksen kulkua.

Tässäkin sarjan osassa kerronta jakaantuu nykypäivään eli vuoteen 2018, jossa seurataan Salomen ja Tuomaksen vaiheita. Kirja alkaa vetävästi keskeltä parisuhdekriisiä. Omaa aikaa kaipaava Salome uppoutuu tekemään taustatutkimusta pitkin Berliiniä ja matkustaa aina Puolaan asti totuuden perässä.

Vanhemman aikajanan muodostaa Elin Danielson-Gambogin ja hänen ystävättärensä Dora Wahlroosin kirjeenvaihto. Kirjeenvaihto ulottuu vuodesta 1895 vuoteen 1903 saakka. Kirjeistä piirtyy esiin kahden taiteilijanaisen pyrkimys ammattiin aikana, jolloin  lähinnä koulutettiin vain miehiä. Paitsi maalaamisesta, taloudellisista huolista, myös keskinäisestä ystävyydestä käydään keskustelua.

 Ja vaikka kriitikot ajattelisivat jälleen, että olen valinnut vääriä aiheita, jatkan naisen elämän kuvaamista. Jollen minä sitä tee, kuka sen tekee?

EPPU NUOTIO & PIRKKO SOININEN

Nautin tästä taidedekkarista monestakin syystä. Kuvatut naiset ovat kaikki vahvoja ja itsenäisiä, moderneja sanan varsinaisessa merkityksessä. Viivyin pitkään Elin Danielson-Gambogin muidenkin maalausten ääressä, sillä valo on kuvattu niissä erityisen kauniisti. Lisäksi Elinin ja Doran autenttisen elämän käänteet ovat kiiinnostavia. Kirjailijapari Nuotio ja Soininen on onnistunut luottamuksen temaattisessa kuvauksessa mainiosti. Pitemmittä puheitta: suosittelen!