Immu

Immu. 2019. Toimittanut Jarkko Sipilä. Bazar, Liettua. 264 s.

Lukuhaasteen viimeinen elämäkerta kertoo Mika Ilménistä eli Immusta. Teoksen julkaisu ajoittuu samaan vuoteen kuin Ilménin vapautuminen vankilasta. Iältään lähes viisikymppinen mies tilittää omaa elämäänsä lyhyinä episodeina, melkoisen suorapuheisesti. Esipuhe kylläkin varoittaa, ettei Cannonball-moottoripyöräjengistä ole kerrottu yksityiskohtaisen tarkasti. Ja kuten tuntuu tapana olevan, kyse on Ilménin näkemyksestä, joka on erilainen kuin Janne Tranbergin tai Marko Lönnqvistin. Lukijan on  syytä olla varuillaan.

Teos jakaantuu neljään osaan. Ensimmäinen osa on nimeltään ”Siansyöjä”, ja se käsittelee värikkäitä nuoruusvuosia, jolloin syntyivät aikuisuuteen asti kestävät ystävyyssuhteet. Kaveripiiriin kuului myös Cannonballin perustaja Jari Outila (1959 – 2012). ”Testosika”, toinen osa, käsittelee vaihetta, jolloin Ilmén hankki punttisaleilla – hormonien avustuksella – isot lihakset. Teoksen loppupuolella käyvät ilmi myös varjopuolet.

[–] hormonien käyttö on johtanut rytmihäiriöihin. Sydän on käynnistetty sähköllä kaksitoista kertaa. Elän laina-ajalla.

MIKA ILMÉN

Eri salien kautta Ilmén ryhtyi vapaaottelijaksi ja alkoi tehdä uraa portsarina. Ovet, salit ja kaupungit vaihtuvat tiukkaan tahtiin, kunnes ollaan Helsingissä. Hän oli monessa mukana: perusti  GB-salin treenausta varten, toi Cage-ottelutapahtumat Suomeen ja perusti myös Fighter-lehden.

Teoksen kolmas jakso, ”Rosvopaisti”, keskittyy Cannonballiin. Yksityiskohtaisempia tietoja saattaa olla luvassa 2030-luvulla (mahdollisten) rikosten vanhemisaikojen umpeuduttua.  Tässäkin jaksossa, kuten kautta koko teoksen, on lomitettuna tuttujen lyhyitä muisteluita Immusta tai tilanteesta, josta juuri on kerrottu. Teoksen loppua kohti vaimon, Jonnan katkelmia on enemmän ja enemmän. Ne ristivalottavat jengin jäsenten ja Immun elämää kiinnostavasti. Naisten näkökulmaa olisi voinut tuoda esiin laajemminkin.

Viimeisessä osassa ”Sikalassa” kuvataan Sörkan ja Jokelan vankilaa. Vankilan arki ei ole kaikille sama. Vangeilla on oma keskinäinen hierarkia; vanginvartijat saattavat soveltaa sääntöjä tapauskohtaisesti. Kamppailulajitaustan vuoksi saleilta on tullut kaikenlaisia tuttuja, myös vartijoita ja poliiseja. Siksipä Sörkassa on pihviä paremmin saatavana kuin Jokelassa.

Jarkko Sipilä on onnistunut toimitustyössään hyvin. Kokonaisuus on hallittu, ja jännite nousee tasaisesti loppuun asti. Kuvatun maailman kovuus ja arvaamattomuus tulee selväksi teoksen loppua kohti.

Koska tapahtumat on kuvattu tiukasti nykyhetkeen asti, uutismedia jatkaa tammikuussa 2020 siitä, mihin teos päättyy. Tranbergin maanpako näyttää päättyneen. Uudet versiot odottavat kertomista. Seuraan.

Tämä postaus päättää Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaasteen. Luvassa on vielä koontipostaus. Tutustu haasteeseen ja muiden bloggareiden valintoihin täältä https://kirjaluotsi.fi/elama-kerta-kaikkiaan-lukuhaaste/.