Mies joka lainasi kirjoja, kirjallinen kollaasi

Elämä, kerta kaikkiaan! -haasteessa luettiin vuoden aikana elämäkertoja. Kuvattujen elämäntarinoiden pohjalta piti koostaa yksi uusi elämäntarina, jossa näkyisivät kaikki luetut teokset. Tutustu haasteeseen tarkemmin Lukuluotsin blogissa.

Toteutustapa oli vapaa. Valitsin kollaasin, johon upotin viisi sitaattia lukemistani teoksista. Sitaatit on lihavoitu, ja niihin on viitteet tarinan lopuksi. Jos et ole vielä lukenut elämäkertasarjaa, viitteissä olevista linkeistä pääset postauksiin. Jos taas avoin loppu häiritsee, voit kirjoittaa tarinalle oman lopun.

19CDE5F1-141C-463E-94B5-902746F9A134

Mies, joka lainasi kirjoja (kollaasi)

Sitten tuli se aamu, jona elämä piti taas raapia kasaan (1). Yö oli kulunut matkasellissä; en taaskaan saanut nukuttua. Mulla ei ollut rahaa eikä suunnitelmaa. Vankilassa oli hyvä olla rahaa tai suunnitelma, mieluummin molempia.

– Tuu megeen, kirjastossa tarvitaan apua.

Puhuja ei kävellyt vaan vyöryi kohti kirjastoa. Risen verkkarit sai sen naaman näyttämään harmaalta. Kävelin perässä ja tuijotin tatuoitua niskaa.

– Meillä on inventaari, ja mulla on idea.

Se kääntyi ja iski silmää. Yritimme pujotella sirosti hyllyjen välissä rikkomatta mitään (2), mutta se ei onnistunut. Kirjoja putoili hyllyiltä, ja  mä jouduin nostamaan niitä lattialta.

– Kun ne tulee lainaamaan näitä, kerrot numeron ja otat rahat talteen.

Se kuulosti oudolta. Toinen toistaan isompia miehiä tuli lainaustiskille, ja tein, mitä käskettiin.

– Yks Miller.

– Yhdeksän, vastasin.

Mä koitin ravistella yhtä kirjaa, mutta ei siellä ollut mitään välissä. Silti kaikki asiakkaat maksoivat. Eri nimille oli eri numerot.  Liikeideana se oli parasta A-luokkaa. Myy sitä, mitä ei ole saatavana. Jokaisen makuun löytyi jotakin: Lawrencea, Bukowskia tai Arsenia. Eikä kukaan joutunut lukemaan koko kirjaa, me ohjattiin lukijat suoraan oikealle sivulle.

Mä pääsin nopeasti mukaan kuvioihin. Aika matoi eteenpäin kuin etana auringonpaisteessa. Vankilassa rahalla sai kaikkea – paitsi vapautta.

Vankilan johtokunnassa pohdittiin ongelmaa ja kerrankin päätös oli yksimielinen! (3) vartija huusi mun sellin ovelta. – Mitä perkelettä tämä merkitsee? (4)

– Ai mikä? mä kysyin.

Se oli käsketty tarkistamaan kaikki 9000 nidettä sen varalta, että olisimme poistaneet loppusivut dekkareista, niin kuin Kakolassa oli tehty. Se oli turhaa, mutta oikein Kovalaiselle. Sen hermo petti 870:n kohdalla.

Kovalainen seisoi mun edessä ja tärisi. Tumma puna nousi kaulasta kohti leukaa, kunnes se peitti koko naaman. Mä kuulin sen hengityksen. Se ei edes räpytellyt tuijottaessaan mua. En ole koskaan pelännyt niin paljon. En koskaan (5).

 

Viitteet

Lihavoidut lauseet ovat seuraavilta kirjailijoilta:

(1) Immu. (Jarkko Sipilä toim.) 2019, s. 213

(2) Merivirta 2019, s. 76

(3) Jalutsi 2013, s. 11

(4) Lempinen 2019, s. 164

(5) Potapoff 2018, s. 52

 

9894C2B4-5C25-4BF1-9C41-3846140639EA

Lähteet

Immu 2019. Toimittanut Jarkko Sipilä. Bazar, Liettua.

Jalutsi, Jan 2013. Tarinoita matkasellistä II. Crime Time, Helsinki.

Lempinen, Olavi 2019. Poliisin pimeä puoli. Salaisuuksia virkamerkin takaa. Otava, Helsinki.

Merivirta, Matti & Reenpää, Anton 2019. Sörkan muurin varjossa. Sörkan vankilan kirjasto. Avain, Latvia.

Potapoff, Teemu 2018. Luodinkestävä. Heidi Foxellin tarina. Docendo, EU.

 

Kommentointi on suljettu.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: