Etusivun rikokset

Etusivun rikokset. Näin kovat uutiset syntyivät.  Oikeustoimittajat 30 vuotta. Toimittaneet Susanna Reinboth ja Jarkko Sipilä.  Crime Time, Helsinki. 199 s.

Oikeustoimittajat ry on julkaissut 30-vuotisen taipaleensa kunniaksi artikkelikokoelman, jossa kuvaillaan paitsi skuuppeja, myös varsin yksityiskohtaisesti rikos- ja oikeustoimittajien työtä. Yhdistys perustettiin Mikkelin panttivankioikeudenkäynnin jälkimainingeissa. Oikeustoimittajat jakaa muun toimintansa lisäksi Valokeila-palkintoa julkisuuden ja avoimuuden edistämisestä ja Sumuverho-palkintoa salailukulttuurin edistämisestä.

Teos sisältää kaiken kaikkiaan 17 artikkelia, joiden kirjoittajina on 18 rikos- tai oikeustoimittajaa. Kirjoittajista 8 on naisia ja 10 miehiä, mikä ei täysin edusta jäsenistön sukupuolijakaumaa, sillä todellisuudessa yhdistyksen jäsenistä vain kolmannes on naisia. Kuten ammattikirjoittajilta odottaa sopii, artikkelit on hyvin kirjoitettu. Ote on henkilökohtainen. Kukin kirjoittaja on käsitellyt uransa mielenpainuneimpia tai koskettavimpia tapauksia. Aikajänne ulottuu 1970-luvulta aina 2010-luvun loppupuolelle.

881DCEBB-B5DE-4331-8087-4A9FC07BB058

Vaikka artikkeleissa käsitellään raakoja rikoksia, niiden lomassa hahmottuu myös rikos- ja oikeustoimittajien työnkuva – ja sen heijastuminen yksityiselämään. Mikkelin torin laidalla juttua tallentanut YLEn Pekka Havukainen muisti soittaa kotiin aamuyöllä klo 5.30:

”Soitin myös nuorikolleni, että olen yhä töissä. Tuli kipakka vastaus, että missä ihmeen töissä tähän aikaan aamuyöstä.”

HARRI EKHOLM

Ammatin mukanaan tuomat liikanimet saattoivat myös haitata sosiaalista elämää. Murha-Markkulan kutsumanimi ei herättänyt innostusta vastakkaisessa sukupuolessa.

Kaikkia juttuja ei raportoida silminnäkijöinä, jolloin faktantarkistus nousee poikkeuksellisen tärkeään rooliin. Susanna Reinboth ja Minna Passi esittelevät omassa artikkelissaan omaa työtapaansa. Työparilla oli selkeä työnjako ja tiukka taulukointi lähteiden kanssa, jotta saadut tiedot voitiin tarkistaa. Janne Huuskonen pohtii uskottavuutta vertailemalla omia tekstejään ja niiden näkökulmia toisten toimittajien samasta aiheesta kirjoittamiin. Hän nostaakin esiin kysymyksen, onko poliisi käyttänyt tietoisesti hyväksi osaa toimittajista.

Työ on potentiaalisesti fyysisesti vaarallista. Mika Lahtonen kuvaa käyntiään Jokelan vankilassa ja Tuomas Rimpiläinen joukkosurmaa Kiovassa. Kukaan kirjoittajista ei näillä sanoilla työtään kuvaa, mutta on selvää, että rankkojen aiheiden käsittely on myös henkisesti kuormittavaa. Teos päättyy Ville Eklundin mainioon artikkeliin ”Miten rikos- ja oikeustoimittajaksi tullaan?”

5AD88263-0465-4950-8E12-39D80AD3C9FF

Yksi moite lukukokemukseen liittyy. Kun kirja tehdään, sitä ei pitäisi säästö- tai muistakaan syistä painaa liian pienellä fontilla. Kiltit toimittajat, päästäkää lukija vähän helpommalla.

Teos kuvaa ansiokkaasti rankimmista aiheista kirjoittavien toimittajien arkea. Suosittelen teosta tuleville journalisteille, dekkaristeille ja – apteekkareille.

Postaus on tietokirjahaasteen Tietokirjabingo ensimmäinen osa. Haasteen esitti Kirjat kertovat -blogi. Lue lisää täältä ja tule mukaan.

TIETOKIRJABINGO_2020

 

 

Kommentointi on suljettu.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: