Edes hetken elossa

Emma Sofianna Söderholm 2020. Edes hetken elossa. Otava, Helsinki. 222 s.

Tuijata-blogi esitti jo perinteeksi muodostuneen Naisten viikko -haasteen. Tänä vuonna pohdin naisia taiteilijoina, erityisesti kirjailijoina. Ensimmäisessä postauksessa selvitän, miten kirjailijan uralle päädytään. Valitsemani nuori kirjailija kirjoitti jo hyvin nuorena ystäväkirjaansa aikovansa kirjailijaksi.

Emma Sofianna Söderholm on 28-vuotias esikoiskirjailija. Kesäkuussa korsolainen toteutti pitkäaikaisen unelmansa teoksen julkaisemisesta. Mutta mikä kiehtoo kirjoittamisessa? Mikä on parasta? Näin kirjailija vastasi:

Vapaus ja leikkiminen. Se, kun saa eri henkilöiden kautta elää monta erilaista elämää.

EMMA SOFIANNA SÖDERHOLM

Vaikeimpana hän pitää hetkiä, jolloin omalle tekstille sokeutuu eikä tiedä, miten tulisi jatkaa eteenpäin. Kirjoittaminen alkaa raakaversiosta, jota kirjailija editoi rankastikin. Hän kertoo nauttivansa hetkestä, jolloin palaset loksahtavat kohdilleen. Ja nyt bloggarin on tunnustettava jotakin: olin samalla kurssilla Orivedellä Studio Orfeuksessa, jossa Söderholm muokkasi raakaversiota eteenpäin. Lukiessani teosta olin hämmentynyt, miten paljon näkemäni katkelmat olivat muuttuneet.

Korso. Kuva: Emma Sofianna Söderholm.

Nuortenkirja Edes hetken elossa kertoo huumeita käyttävien nuorten elämästä Korsossa ja Koivukylässä. Teoksen päähenkilö on Elsi, abiturientti, jonka oma perhe on hajoamistilassa. Äiti on jättänyt perheensä toteuttaakseen taiteellista uraansa, isä on kotona eikä masennukseltaan saa pidettyä edes kulissin tapaista pystyssä. Veli Topias on pahassa huumekoukussa. Pelastaessaan veljeään Elsi sotkeutuu itse huumemaailmaan kohtalokkain seurauksin.

”En saa Topiasta mielestäni. Turvonnutta huulta, mustaa silmää.

Enemmän ajattelen kuitenkin tunnetta, jonka voisin saada takaisin, jos vain pyytäisin. Vapautta, toivoa. Euforiaa, joka ajaa tuskan tiehensä.”

Edes hetken elossa

EMMA SOFIANNA SÖDERHOLM

Kirjailijan tärkeimpänä ominaisuutena Söderholm pitää sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. On tärkeää uskoa omaan tekstiinsä, sillä kirjan kirjoittaminen vaatii aikaa. Prosessi voi olla mutkikas.

Pidän teoksen ansiona nuorten ahdistuksen suorasukaista kuvausta. Lukiolaisten kokema ahdistus on tunnustettu tosiasia. Ahdistuksen lievittämiseen on monia keinoja, viiltelystä viihdekäyttöön ja kovempiinkin aineisiin. Vaikka kustantaja onkin luokitellut teoksen nuortenkirjaksi, mitä se tietysti onkin, toivoisin, että moni aikuinen – myös ammattipedagogi – sen lukisi. Toisaalta teos sopii varmasti myös nuorille – he tunnistavat kuvatut ilmiöt varmasti, vaikkeivät olisi Korsoa nähneetkään.

Kommentointi on suljettu.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: