Kreetta Onkeli 2010. Kutsumus. Sammakko, Tallinna. 237 s.
Naisten viikon toinen ja samalla viimeinen postaukseni käsittelee Kreetta Onkelin kirjailijaromaania. Romaani on osuvasti omistettu kaikille kirjoittajille. Takakannen mainosteksti houkuttelee mukaan kysymällä, haluatko kirjailijaksi.
Romaanin päähenkilö, minäkertoja on kirjailija Sanelma Salminen, joka on kotoisin Luhangasta. Teos jakaantuu kuuteen osaan, joista jokainen kuvaa taiteilijuutta eri näkökulmasta. Oman osansa saavat esimerkiksi nuoruus, menestys ja sen puute, suhde miehiin ja kustannusmaailma.
Teosta ei pidä ottaa liian vakavasti; ote on satiirinen. Kieli on tuttua, niukkalauseista Onkelia. Nautittavaa. Esimerkiksi entisen kotipaikan kirjakauppiasta minäkertoja kuvaa näin:
Kylässä oli kirjakauppa. Sitä piti vanha mies, Pekka. Se poltti sikaria ja siemaili konjakkia sekä järjesteli kirjoja. Ymmärsin, että siivoaminen voi olla nautinnollista, jos sen osaa tehdä oikein.
KREETTA ONKELI
Mitä pidemmälle teos etenee, sitä hulvattomammaksi tapahtumat muuttuvat. Sanelman jatkuvia epäonnistumisia alleviivaa porvarillinen Gunnevi Björkenheim, joka huonolla runokokoelmallaan saa kaiken, mitä menestyksen myötä on saatavissa.
Mitä Onkeli sitten on nostanut satiirinsa kohteeksi? Sanelma työskentelee kustantamon esilukijana, etenee kriitikoksi – ja jälki on karmeaa: tulee ruumis. Varsinainen kirjailijuus ei etene juurikaan paremmin, käsikirjoitukset jumittavat, tunnustusta ei tule. Oman osansa saa myös kustannusala.
Kustantamon johtaja Jarmo Purkki ja sihteeri Sössö pitävät toimillaan kulttuurielämää pystyssä – tai kirjailijat kustannusalaa. Purkin kommenteissa paljastuu humalassa koettu rakkaus kustantamista kohtaan ja toisaalta myös kustantamon tuki kirjailijoille:
Kirjailijan hyvinvointi oli Jarmo Purkin kunnia-asia. Sen vuoksi hän otti ylös jo viikkoa ennen libristikiertuetta, mistä viineistä kirjailijat pitivät.
KREETTA ONKELI
Teos naurattaa ja saa hyvälle tuulelle. Vaikka kirjoittamista ja kustantajia kuvataan särmikkäästi, kärki ei osu pelkästään kustantamoihin, vaan kirjailijoitakin ja heidän toimintaansa ristivalotetaan mainiosti. Kerrassaan ihana kirja.
Naisten viikko 2020 on Tuijata-blogin haaste. Tutustu muihin haasteen vastaanottaneisiin blogeihin täältä.
Kuulostaapa hauskalta, ryppyotsattomalta taiteilijaromaanilta! Hyvä, että nostit sen esille. Onkelilta olen lukenut esikoisen ja jotain myös myöhemmästä tuotannosta, joten otan tästä vinkistä vaarin.
Kiitos osallistumisestasi naistenviikkohaasteeseen!
TykkääLiked by 1 henkilö
Ei kestä kiittää. Luin rinnakkain esikoiskirjailijan, Söderholmin, teoksen ja tämän. Mietin juuri, että ajankohta haasteelle on hyvä. Vanhan sanonnan mukaan naisten viikolla sataa aina. Nyt on aikaa lukea ja kirjoittaa.
TykkääLiked by 1 henkilö