Natalie Goldberg 2011. Lukeva mieli. Tekstin arkkitehtuuria etsimässä. Alkuteoksesta Thunder and Lightning. Cracking open the Writer’s Craft. (2000) suom. Niina Hakalahti ja Jyrki Tuulari. 2. painos. Kansanvalistusseura, Saarijärvi. 252 s.
Kuluvan vuoden tietokirjahaasteen viimeiseksi osaksi valitsin Natalie Goldbergin teoksen Lukeva mieli. Goldbergin kirjoittamista käsittelevät oppaat ovat suosittuja ja rakastettuja; päästääkseen syvälle kirjoittamiseen täytyy myös lukea. Kirjailija avaa omaa lukemistaan ja kertoo omista suosikkikirjailijoistaan. Teoksen lopussa on parisivuinen liite gurun omista suosikkikirjoista.
Opettajana Goldberg uskoo säännölliseen kirjoittamiseen – käsin ja muistikirjaan. Aina silloin tällöin törmää kritiikkeihin, joissa on nostettu esiin Goldbergin harjoittama ylioptimismi aamusivuista. Siksi olikin virkistävää huomata, että lukijalleen kirjailija tunnustaa, että muistivihkojen täyttäminen 13 vuoden ajan meni överiksi. Hän pitää riittävänä kahden vuoden mittaista säännöllistä kirjoittamista ennen käsikirjoituksiin siirtymistä.
Goldberg hengittää kirjallisuutta. Hän kertoo lukemistaan kirjoista ja kirjailijoiden tavasta kuvata henkilöitä ja olosuhteita. Kirjoittamisen opettajana hän tekee myös oppilaistaan huomioita:
Olen hämmästellyt sitä, miten harvat niistä, jotka haluavat kirjoittaa, lukevat itse, ja jos he lukevatkin, miten vähän he tutkivat kirjoja.
NATALIE GOLDBERG
Oppaan ajan kirjailija kuljettaa lukijaa halki Amerikan tutkimusmatkalle. Etsitään syytä siihen, miksi juuri Mississippin rannoilta ovat kotoisin niin monet tunnetut kirjailijat. Syvä Etelä huokuu William Faulkenerin, Beth Henleyn, Eudora Weltyn ja vaikkapa John Grishamin teosten sivuilta. Goldberg vastaa omaa kysymykseensä kiinnittämällä huomion alueen sukupolvien mittaiseen vainoon, jännitteeseen mustien ja valkoisten välillä. Mitä näiltä palkituilta kirjoittajilta sitten pitäisi oppia? Pitää puhua, tarkkailla todellisuutta ja tallentaa oikea tarina.
Kirjoittaminen voi olla kuin hyppy alas sillalta. Henkilöhahmoja voi viedä täyteen potentiaaliin ja tilanteisiin, joihin kirjoittaja ei itse lähtisi. Milan Kundera kuvaa henkilöhahmojen toteuttavan hänen omia toteutumattomia mahdollisuuksiaan. Goldberg lisää ja rikastaa hahmojaan tuttavien, perheenjäsenten ja myös muiden kirjailijoiden fiktiivisten henkilöiden ominaisuuksilla.
Opas sopii hyvin niin luovan kirjoittamisen oppaiden rinnalla luettavaksi syventäväksi materiaaliksi nimenomaan teosten lukemisen osalta. Teos sisältää myös monia pieniä lukuja kirjoittajan oman äänen tai palautteen hankkimisen osalta, mutta niiden anti jää ohueksi. Jonkin verran tekstistä voi myös päätellä käytettyjä kirjoitusharjoituksia, jotka houkuttelevat testaamaan, mitä niistä saisi aikaan. Parhaimmillaan tulee tunne, että haluaisi päästä lukemaan kuvattuja alkuteoksia, joista harmittavan moni on jäänyt suomentamatta.
Postaus on tietokirjahaasteen Tietokirjabingo viides ja viimeinen osa. Haasteen esitti Kirjat kertovat -blogi. Lue lisää täältä.
Jotkut Goldbergin ajatukset voivat tosiaan mennä vähän yli, mutta teos Luihin ja ytimiin aloitti aikoinaan oman kirjoittajan urani ja kirja löytyy edelleen kirjahyllyn paraatipaikalta. Pidän muutamaa Golbergin ideaa johtotähtenäni. Ensinnäkin lukeminen on tosiaan paras apu omalle kirjoittamiselle ja kielen rikastamiselle ja toisekseen pitää kirjoittaa paljon, jotta mukaan mahtuu myös helmiä. Kirjoitan päiväkirjaa ja blogia sormiharjoitteluna ja vireen ylläpitämiseksi, jotta työkirjoittaminen ei tunnu yksinään liian ylevältä vaan kone pysyy käynnissä.
TykkääLiked by 1 henkilö