Kyy

Ville Nummenpää 2020. Kyy. Kustannus-Mäkelä, Latvia. 311 s.

Saisinko esitellä? Hämeen piirissä on uusi tekijä: riihimäkeläinen Ville Nummenpää. Rikosromaani Kyy julkaistiin yhdessä samaan aikaan Hölmöjä iltasatuja -kokoelman kanssa. Esikoiskirjailija Nummenpää (1974 – ) on aiemmin käsikirjoittanut televisioon ja teatterille sekä Putoukseen sketsejä.

Kyyn päähenkilöt ovat yrityskonsultti Sebastian Salo ja moottoripyöräjengin jäsen Rudolf Rankanen. Teoksen tarina kutoutuu ehjäksi kahden minäkertojan vuorotellessa. Salo on ylimielinen, ahne myyntitykki, joka mittaa kaiken rahassa. Rankanen on puolestaan vankilasta vapautunut, elämän murjoma moottoripyöräjengiläinen. Varsinaista tapahtumapaikkaa ei kerrota, mutta Rankasen kerrotaan istuneen Riihimäen vankilassa.

Tapahtumasarja käynnistyy, kun Rankanen tunnistaa Salon poikansa surmaajaksi. Kosto heittää henkilöt tilanteesta toiseen. Lähes jokainen henkilöistä on jollain tavalla rikollinen, joten normimaailman sääntöjä tai viranomaisten vastenopeuksia on turha odottaa.

Henkilögalleria on miehinen. Naisia on vain pari, mutta he niveltyvät tarinaan oivasti. Henkilöt liittyvät kummankin kertojan lähipiiriin. Toisena ryhmänä ovat liikemaailman pukumiehet ja toisena rikollisjengi. Kaikkia kiinnostaa rahan tekeminen. Myös ongelmien ratkaisut ovat yksinkertaisia. Väkivaltahan ei voi olla alimitoitettua. Kun lukija laskee teoksen alkusivuilta muutaman vainajan, ei ole vaikea arvata, että teoksen edetessä päädytään ruumiskasoihin. Kerronnassa on silti myös ironinen taso.

Yksi leskirouva pakastimessa, yhteensä kuusi kuollutta prätkäjengiläistä kilpailevista jengeistä ja kaupan päälle yksi verokeplottelija. Yrittäkää repiä siitä tolkkua arvon rikosetsivät, ja onnea matkaan.

VILLE NUMMENPÄÄ

Teos on liikoja konstailematon esikoinen, jota voi suositella kovaksikeitetyn toiminnan ystäville. Minäkerronta on pääosin sujuvaa ja dialogit saavat henkilöt eloon. Muutamassa kohdassa on lähes koko luku pelkkää minäkerrontaa. Kun esimerkiksi takapenkillä istuva Rankanen juo viskiä ja vaikenee, jää kaipaamaan muiden autossa istuvien läsnäoloa. Suuri kuvio toimii, mutta pienissä yksityiskohdissa dramatisointiin toivoisi vielä lisää tarkkuutta. Kaiken kaikkiaan Nummenpää on tervetullut tulokas ja mainio lisä Kanta-Hämeen kirjalliseen kenttään.