3. haaste: Likainen Harri

Harri Nykänen 2015: Likainen Harri. 20 vuotta Erkon renkinä. Crime Time & Docendo, EU. Kansi Timo Ahola. 318 s.

Likainen Harri

Tietokirjahaasteen kolmanneksi kirjaksi valitsin rikostoimittaja ja -kirjailija Harri Nykäsen omaelämäkerran Likainen Harri, joka sijoittuu luokkaan 99. Nykänen työskenteli Helsingin Sanomien rikostoimittajana 1980-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen asti. Teos kuvaa hengästyttävän määrän lähihistorian rikosuutisia, joista suurimmat lukijakin muistaa kuulleensa. Teokseen lomitetut viitetiedot auttavat lukijan alkuperäisen uutisen ääreen netissä; Helsingin Sanomien arkiston uutiset ovat luettavissa aina vuodesta 1990 asti.

Teoksessa kuvataan Helsingin Sanomien Ludviginkadun toimitusta ja siellä työskennelleitä toimittajia, joista monella jo oli kirjailijatausta tai joista tuli kirjailijoita. Olli Hakkarainen rohkaisi Nykästä kirjoittamaan dekkareita. Työkaveri Jarkko Sipilästäkin tuli rikoskirjailija. On luontevaa, että Nykänen sekoitti työssään kuulemaansa faktaa omiin dekkareihinsa.

Toisinaan rikoskirjailijat hyödynsivät samoja lähteitä. Kun  Aulis Ahvio ensimmäisenä poliisijohtajana sai lahjussyytteen 1990-luvulla, Nykänen käytti häntä esikuvana teoksessa Ariel ja Hämähäkkinainen. Myöskin Martti Yrjänä Joensuu sai Ahviosta vaikutteita. Satoja kirjeitä lähettänyt ns. paskakirjemies taas innoitti Nykäsen kirjoittamaan Joku pelkää kirjettäsi ja Joensuun Kiusantekijän.

Työnsä myötä Nykänen tutustui moniin poliiseihin ja rikollisiin ja jopa ystävystyi heidän kanssaan. Nykäsen mukaan keskivertokansalaiset ja keskivertorikolliset eivät loppujen lopuksi poikkea kovin paljon toisistaan.

Jotenkin outoa on, että Suomessa rikostoimittaja saa pelätä liikemiehiä, virkamiehiä ja poliitikkoja enemmän kuin ammattirikollisia. Viimeksi mainitut yleensä ymmärtävät, ettei viestinviejää pidä ampua.

HARRI NYKÄNEN

Tunnetuin Nykäsen dekkarihahmoista on Raid. Aluksi oli tarkoitus tehdä vain yksittäinen teos alamaailman torpedosta ja velanperijästä. Kuten Raidilla, myös monella muulla sarjan hahmolla on juuret todellisessa elämässä. Ludviginkadun toimituksen edessä takalistoaan esitellyt ja Asematunnelin vartijoiden pahoinpitelemäksi joutunut alkoholisti muuntui fiktiossa Perse-Arskaksi. Uki Kukkamaan kohdalla Nykänenkin jo puhui työtapaturmasta, sillä samanniminen kassakaappimurtoihin erikoistunut Ugi Kukkamaa yritti vaatia korvauksia nimensä käytöstä.

Joskus vaikutuksista syntyi kokonainen ketju. Alun perin komisario Janssonin esikuvana oli Helsingin rikospoliisin petostoimiston komisario Matti Puhakka, joka oli liian lyhyt poliisiksi. Nykäsen teoksen Suomen lyhin poliisi venyi kuitenkin 15 cm ja useita kymmeniä kiloja, sillä näyttelijä Oiva Lohtanderin tulkinnan jälkeen komisario Jansson oli virallisesti poliisin mitoissa.

Omaelämäkerta loppuu rikostoimittajan uran päättymiseen ja Crime Time -kustantamon perustamiseen. Teoksesta voisi kertoa monta muutakin tarinaa: yhden rikostoimittajan kehityksestä pikku-uutisten raportoijasta isojen, omien juttujen kirjoittajaan, toisen Helsingin Sanomien toimituksesta ja sen kultaisista vuosista ja kolmannen verkostoituvista valtaapitävistä, joille maailma jakaantuu kahdenlaisiin uutisiin: oikeisiin koviin uutisiin ja vääriin koviin uutisiin.

Kirja on mielenkiintoinen ja huikea kokonaisuus, jota voi lämpimästi suositella.

Tietokirjahaaste[1]

Lue aiemmat haastemiehen käynnit täältä

Haastemies koputtaa kolmesti

1. haaste: Pahat pojat -elokuva ja rikollisuus

2. haaste: Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta

Muiden bloggareiden lukemien tietokirjojen ääreen pääset täältä

http://klassikkojenlumoissa.blogspot.fi/2017/11/lukuhaasteet-2018-tietokirjahaaste-ja.html

Kommentointi on suljettu.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: