Tammikuun pimeä syli

JP Koskinen 2016. Tammikuun pimeä syli.  Murhan vuosi -sarja. CrimeTime, Helsinki. Kannen ulkoasu Timo Ahola. 247 s.

Vuonna 2016 JP Koskinen aloitti kunnianhimoisen 12-osaisen Hämeenlinnaan sijoittuvan dekkarisarjan julkaisemisen. Aloitin itse sarjan lukemisen huhtikuusta eli neljännestä osasta, mutta tänä keväänä ajattelin aloittaa alusta, eli palaan tammikuuhun. Murhan vuoden ensimmäinen osa sijoittuu ajallisesti keskitalveen, ja se sopii lumimyrskyineen hyvinkin luettavaksi tähän aikaan vuodesta.

Teoksen alussa Juho Tulikoski joutuu keskelle oman isänsä taidemaalari  Johannes Tulikosken murhan tutkimuksia. Epämääräisistä syistä poliisista erotettu Arosuo värvää sisarenpoikansa mukaan yksityisetsivätoimistoonsa ja aloittaa tutkimukset poliisin konsulttina.

Muualta Hämeenlinnaan palannut Tulikoski on hyvä valinta kertojaksi, sillä hänellä on kokemuksia ja muistoja seudulta omasta nuoruudesta. Toisaalta hänellä on riittävästi uskottavia aukkoja täytettäväksi. Teos kuvaakin mainiosti niin puutarhayrittäjän kuin teollisuudenkin muutoksia.

– Muistoissa rakkaus on ikuista. Ja unissa. Mutta usko se, että sitä päivää, jolloin puutarha saadaan taas kuntoon, me emme unohda koskaan. Helvetti, kumpikaan meistä ei elä niin pitkään, että kykenisi unohtamaan sen päivän. Se on yksi elämäni tähtihetkistä.

JP KOSKINEN

Lisää paikallisväriä teokseen tulee kirjailija Tapani Baggesta, joka esiintyy teoksessa omana itsenään asiantuntijana kertoen paikallisesta alamaailmasta, sillä Tulikoski tarvitsee matemaatikkona apua tutkimuksiinsa. Istutus toimii mielestäni tässä teoksessa luontevasti.

Teoksen kokonaisrakenne sisältää riittävän määrä yllättäviä käänteitä, joita ei tässä tietenkään sovi paljastaa. Viihdyin teoksen ääressä mainiosti. Tutkimukset etenevät vääjäämättömästi, ja tulokset paljastuvat lukijalle toiminnan myötä. Lopussa olevassa luvussa selitettiin silti vähän liikaa; yksityiskohtien olisi toivonut paljastuvan vähitellen, ei yhdellä rysäyksellä.

Helmikuun kylmä kosketus