Nälän jälkeen

Nälän jälkeen – murhamysteeri 1894. Esitys 10.8.2019. Laurinmäen torpparimuseo, Janakkala. Käsikirjoitus Petri Tuominen ja työryhmä.

Nimismies Klaus Wecksell (Pietro Colavita) johdattelee yleisön mukaan 1800-luvun lopun Janakkalaan. On kiire ottaa kiinni laukkuryssä, joka liikkuu alueella. Tehtävä muuttuu kuitenkin pian, sillä käy ilmi, että kirkkoherra ”Valteeni” on murhattu.

Petri Tuomisen teksti ottaa mainiosti huomioon museon eri rakennukset, sillä katsojia kierrätetään tapaamassa kylän asukkaita kaikista säädyistä. On mylläriä ja seppää, mäkitupalaista ja torpparia, piika ja kuppari. Myös kartanonrouva ja hänen poikansa tavataan.

Työryhmä ei ole mysteerien rakentajana ensimmäistä kertaa asialla, ja osaaminen näkyy sekä henkilöhahmojen että lokalisoinnin suhteen. Useamman roolin vetäminen onnistuu Jenni Kontiolta ja Outi Lindströmiltä uskottavasti liikehdinnän rytmiä ja elekieltä myöten. Koska näytelmän henkilöt ovat hyvin inhimillisiä kinoineen ja salasuhteineen, tekijät ovat käsiohjelmassa varoittaneet erikseen, että kyse ei ole Janakkalasta eikä todellisista historian henkilöistä.   – Onneksi ei, sillä mysteerin kirkkoherralla ja nimismiehellä on melkoinen työsarka seutukunnan asukkaissa.

Todellisuudessa Janakkalan tuolloinen kirkkoherra Adolf Krank (1841 – 1940) eli lähes satavuotiaaksi. Hän piti asioista, niin kuin ne olivat, ja vastusti kategorisesti kaikkia muutoksia. Siitä kehkeytyi sanontakin:

Tehdään uudistukset, jos kirkkoherra kuolee.

JANAKKALAN SEURAKUNTA

Osuuskunta Karisman sivuilla Tuominen kertoo viehättyvänsä historiasta ja siitä, mitä historian avulla voidaan nykypäivästä kertoa. Itse viehätyn kaikista teatteriesityksistä, jotka ovat vuorovaikutteisia. Tämän mysteerin lopuksi yleisö pääsee tai joutuu lautamiehiksi päättämään, ketä syytetään. Se on vaikeaa. Toisin kuin väitetään, parviäly ei suinkaan aina ole oikeassa. Kuvittelisin, että lopputulos yllättää myös teatteriseurueen eri iltoina. Silloin viesti kulkee nykypäivästä menneisyyteen.

Esitys oli kaiken kaikkiaan kokemisen arvoinen. Se avaa 1800-luvun lopun elämää ja pienen yhteisön todellisuutta yhteiskunnan jokaisessa kerroksessa unohtamatta inhimillisiä tunteita. Esityksestä jää kotiin viemisiksi programmi eli käsiohjelma, joka sisältää runsaasti taustatietoa mm. oikeuskäytänteistä.