JP Koskinen 2019. Toukokuun tuonen kukat. Murhan vuosi 5. Crime Time, EU. Kansi Timo Ahola. 287 s.
Koskisen Murhan vuosi on edennyt viidenteen osaan saakka. Sarja vetää tehokkaasti mukaansa, sillä henkilöhahmot ovat jo tuttuja ja suvun salaisuudet alkavat paljastua. Toukokuussa keskitytään erityisesti etsivätoimistoa pyörittävän Kalevi Arosuon, entisen poliisin, salaisuuksiin. Jännite kasvaa, ja nyt harmittaa aidosti, kun seuraavaa osaa pitää odottaa julkaisuun saakka.
Miekkalinnassa työskentelevä rikosylikomisario Lepistö vihjaa Juho Tulikoskelle tämän enon epäilyttävästä menneisyydestä, muttei kerro tarkalleen, mistä on kyse. Ajankohtaisesta poliisin luotettavuudesta Lepistä ohjeistaa Tulikoskea suoraan:
– Minä olen poliisi. Poliisiin ei voi koskaan luottaa. Kun eniten tarvitset minua, olen jossakin toisaalla ja saat selvitä omin avuin.
JP KOSKINEN
Toukokuinen jakso keskittyy auto-onnettomuudeksi naamioituun murhaan ja sen taustalla vaikuttaneisiin syihin. Historiasta innostuneelle Marco Hukkaselle hakevat oikeutta hänen vanhempansa, jolloin etsivät aloittavat tutkimuksensa. Jälleen kerran tapahtumat kiinnittyvät tiukasti Hämeenlinnaan, ja Koskinen esittelee kaupunkia uudesta näkökulmasta.
Koskisen sanailu on tiukkaa – olin laputtanut moniakin kohtia sitaatiksi, jonka nostaisin tässä esiin. Pidän erityisesti kirjailijan tavasta tiivistää muun kerronnan oheen yleispäteviä lausahduksia, niin elämästä kuin kuolemasta. Lakkaamaton vitsin aihe on Hämeenlinnan juna-asema ja VR:n toiminta, joka saa suorastaan kitkerää huomiota tässä osassa.
Sarja kannattaa ehdottomasti alusta alkaen, eikä randomisti, kuten itse tulin tehneeksi. Aloitin sarjan viime vuonna neljännestä osasta. Ehkä minunkin olisi jo aika ryhtyä noudattamaan jonkinnäköistä itsekuria. Voit tutustua blogissani jokaiseen viiteen osaan. Kirjastoista teossarjaa saa hyvin, mutta tätä viimeisintä osaa joutuu jonottamaan Hämeen ulkopuolellakin.
Dekkariviikko 2018: Huhtikuun hiipuva rakkaus
Pieni suuri piiri 
Viimeisimmät kommentit