Miksi en kirjoittaisi?

Päivi Haanpää & Terhi Rannela 2019. Miksi en kirjoittaisi? Avain, Helsinki. 258 s.

Kirjailija Terhi Rannela ja sanataideohjaaja Päivi Haanpää ovat tehneet vakuuttavan uran kirjallisuuden parissa, joten ajankohta omakohtaisen kirjoittamissuhteen pohtimiselle on hyvä. Kumpikin tekijöistä on aiemminkin tehnyt luovan kirjoittamisen oppaan. Kirjoita nuorille! Luovan kirjoittamisen opas (2010) on Rannelan käsialaa ja Sanataideohjaajan opas (2015) Haanpään.

Käsillä oleva Miksi en kirjoittaisi? on erilainen. Se on diskursiivinen ja esseemäinen. Kirjoittajien puheenvuorot rytmittyvät luontevasti. Kirjoittamista ja lukemista käsitellään henkilökohtaisen suhteen kautta. Se on kiistaton ansio, sillä teos ei anna kiiltokuvamaista kuvaa tekstin tuottamisesta eikä kirjailijan elämästä. Terhi Rannela kuvaa artikkelissaan ”Viimeinen versio” kirjoittajan fyysisesten tuntemusten koko kirjon. Suoruudessaan huikea on myöskin Päivi Haanpään ”Myrna: erään käsikirjoituksen elämäkerta”.

Kirjoittamista harrastava saa teoksesta käytännöllisiä vinkkejä, joista osa on yllättäviäkin. Jo johdanto houkuttelee esiin lukijan aktiivisena tekijänä:

Sinulla on jonkinlainen suhde kirjoittamiseen.

PÄIVI HAANPÄÄ & TERHI RANNELA

Kirjoittajien mukaan kirjoittamiseen tarvitaan niin Pomodoro-ajastinta kuin piiskaa, juttelu- ja kirjoitusseuraa sekä hyvät verkostot. Rannela kehottaa kokeilemaan ajastinta keskittymisen suuntaamiseen vain ja ainoastaan kirjoittamiseen. Blogipostaus voi siis vaatia ”kolme tai neljä tomaattia”.

Palautteen pyytäminen ei ole uutta kenellekään, mutta kirjoittamista voi vauhdittaa kirjoitustreffeillä – vaikka suosikkikahvilassa. Kumpikin osallistuja voi kirjoittaa omia tekstejään, eikä niitä tarvitse välttämättä edes jakaa kirjoittajakaverille. Sosiaalinen paine pitää huolen siitä, että kirjoittaminen sujuu.

Teoksen kaksi viimeistä osastoa keskittyvät luovuuden ja lukuharrastuksen ylläpitoon. Ja vaikka lukeminen usein vaatii keskittynyttä yksinäisyyttä, ei se olekaan välttämätöntä. Kotonaan voi pitää lukutreffit, pyytää ystäviä omine kirjoineen paikalle ja varata jokaiselle mukavan löhönurkkauksen lukemista varten.

Opasta on ilo suositella muillekin. Se sisältää monipuolisesti vinkkejä kirjoittamiseen ja lukemiseen. Mukana on jotain tuttua, mutta myös paljon yllättäviäkin, uusia näkökulmia. Tekijöiden oma syvällinen osaaminen ja aito halu jakaa antaa lukijalle ajateltavaa ja kokeiltavaa. Kirja on hyvä lisä käsikirjastoon, sillä tähän teokseen voi palata toisenkin kerran.