Vieras maa

Tapani Bagge 2020. Vieras maa. Aviador, Tallinna. 143 s. Kannen kuva: Ossi Hiekkala.

Vieraan maan päähenkilö Ruusu Toivonen on yksinhuoltaja, joka lähtee ilman lapsia ansaitulle lomamatkalle. Kuten aiemman osan, Vieraan miehen, lukeneet tietävät, Ruusu osaa pitää huolen paitsi lapsikatraastaan myös itsestään, sillä renkolaiseen pihapiiriin ilmestyi monenmoista, vaarallista kulkijaa.  Matkan aikana kotona ovat Ruusan äiti lapsenvahtina ja luotettava rikosylikonstaapeli Nikkilä.

Lomamatka suuntautuu Uuteen-Seelantiin, jonne Ruusu matkustaa Sveitsin kautta. Matkakumppaneiden ulkonäköä luonnehditaan Tolkienin henkilöhahmoilla. Mitä lähemmäs matkakohdetta päästään, sitä selvempää on, että lomamatka muuttuu tarunomaiseksi seikkailuksi. Tällä kertaa ei kamppailla sormuksesta, vaan Tummasta timantista, jonka omistajia vainoaa kirous.

Timantin väljänä esikuvana lienee ollut Hope-timantti. Yhteistä timanteille on löytöpaikka Intiassa, Ranskan kuningashuone 1668 ja tiuhaan vaihtuvien omistajien käsittämätön epäonni. Kun mukaan otetaan timantin jäljittäjäksi palkattu, maineeltaan epämääräinen entinen poliisi ja yhtä entinen vakuutusetsivä Korhonen alias Murto, baggemaisen tarinan ainekset ovat kasassa.

Tapahtumista ei lopu vauhti. Pelti rytisee ja autot pyörivät ympäri sellaista kyytiä, että lukijana on kiitollinen, ettei joudu vastaamaan elokuvan tuotantoyhtiön kuluista.

Tuntui oudolta vaihtaa vasemmalla kädellä. Rattikin oli väärällä puolella. Vuokra-auton kojelaudassa oli iso teksti: KEEP LEFT.

TAPANI BAGGE

Ruusun määrätietoisuus on niin karskisti sisäistettyä, että se voi olla mahdollista vain yksinhuoltajilla. Eteläsaaren nähtävyydet vilahtelevat ohi, mutta saaren asukkaiden kanssa tullaan sentään tutuiksi. Nautin kirjasta paljon. Se voittaa television uusintana pyöritettävät toimintaelokuvat mennen tullen.