Dekkariviikko 2019: Kuokkavieraana kuolema

Terttu Autere 2019. Kuokkavieraana kuolema. Karisto, Hämeenlinna. 281 s.

Hämeenlinnalainen Terttu Autere kirjoittaa 1930-luvulle sijoittuvaa teossarjaa, jonka päähenkilönä on lääninetsivä Juhani Kuikka. Kuokkavieraana kuolema on sarjan neljäs osa. Kirjailijalla on itsellään evakkotausta, mikä sopivasti näkyy teoksen tapahtumapaikassa.

Teossarjan edellinen osa Kaunis mutta kuollut päättyi lääninetsivän ja hänen morsiamensa Onerva Ojalan hääaikeisiin. Kuokkavieraana kuolema jatkaa miltei saumattomasti lääninetsivä Juhani Kuikan häistä, joissa tapahtuu murha. Vastavihittyjen häämatka keskeytyy henkilöstöpulaan, ja hääpari palaa juhlapaikkakunnalle ja asettuu asumaan anoppilaan lääninetsivän tutkimusten ajaksi.

Tapahtumapaikkaa ei täsmennetä, puhutaan vain ”pienestä itäsuomalaisesta kaupungista”. Tapahtumien edetessä käy kuitenkin selväksi, että ollaan Laatokan rannalla ja tutustutaan kuuluisan runonlaulajan patsaaseen. Lisäksi kaikki kaupungin asukkaat harrastavat kuorolaulua – yhdessä tai useammassa kuorossa. Pienten vihjeitten avulla paikaksi varmistuu Sortavala. Mielestäni kaupungin nimen olisi hyvin voinut mainitakin.

Petri Shemeikka Sortavala Finna CC
Petri Shemeikan patsas, Sortavala 1935. Kuva: Anton Taipale / FINNA

Ajallisesti teos on sijoitettu ”1930-luvun loppuun”. Kuten edellisessä teoksessa, nytkin ajankuvaus on onnistunutta. Elokuussa on kiire reksata, ja naisen roolia kuvataan mainiosti tuoreen aviovaimon kautta. Ajat toden totta olivat erilaiset – naiselle työuraa tärkeämpää oli sopiva naimakauppa. Naimakaupoissa epäonnistunut sisko Aini on työssä paikallislehdessä ja vastaanottaa ilmoituksia:

”Nuor. hier. ott. vast. pot. myös kot. As. pih. per. Puh. on. Menihän se näin?” Onerva kysyi, kun isäntämies oli lähtenyt ja lähtiessään paiskannut oven kiinni sellaisella voimalla, että ovilasi helähti.

TERTTU AUTERE

Toisaalta teoksen epäsovinnaisesti käyttäytyvät naiset myös tuovat oman lisäsävynsä teokseen.

Tutkimukset sujuvat tälläkin kertaa kiireettömästi ja perusteellisesti. Epäiltyjä on runsaasti, ja kun kerronnassa vaihtuu näkökulma, lukija pääsee seuraamaan pikkukaupungin asukkaiden motiiveja ja ajatuksia. Tuoreen avioparin haparointi on sekin hauskaa seurattavaa.

Teos on tyyliltään cozy crimea ja sopii historiasta pitäville.

Lähde

Taipale, Anton 1935. Petri Shemeikan patsaan valokuva. FINNA, CC BY-NC-ND 4.0. Luettavissa https://www.finna.fi/Record/musketti_lprmuseot.M40:KUVKVV985:118_11.

Dekkariviikko 2019

 

 

 

Kommentointi on suljettu.

Start a Blog at WordPress.com.

Ylös ↑