Sörkan muurin varjossa

Matti Merivirta & Anton Reenpää 2019. Sörkan muurin varjossa. Sörkan vankilan kirjasto. Avain, Latvia. 173 s.

Vuonna 1881 rakennetussa Helsingin vankilassa on kirjasto, joka on valtiotieteiden maisteri Matti Merivirran vastuulla.  Merivirran kirjoittamia tekstejä kirjaston toiminnasta täydentää Anton Reenpään ansiokas valokuvitus.

Helsingin vankilan kirjasto linkittyy osaksi Suomen vankiloiden kirjastojen historiaa. Pastori Samuel Wacklin sai valituksellaan hovioikeuteen aikaan sen, että vuonna 1816 määrättiin hankkimaan uskonnollista kirjallisuutta vankiloihin. Kun vangin luokitus parani vaiheittain, saattoi saada esimerkiksi oikeuden lukea ja lainata kirjoja. Vuosisadan loppupuolelle asti pappi ja opettaja vastasivat kokoelman kartuttamisesta – jos se heitä kiinnosti.

9F7B544B-DD15-4F2D-817C-6F11FEFA20A0

1900-luvun puolella lisättiin vankien lukuoikeuksia. Sen sijaan sensuuri vaikutti hankittavaan lehtivalikoimaan ja kirjoihin. Julkaistiin luetteloita, joissa julkaistu kirjallisuus luokiteltiin vangeille hyvin soveltuvaksi  tai soveltumattomaksi. Mika Waltarin Suuri illusioni ei läpäissyt Vankeinhoitolehden ennakkosensuuria. 1970-luvulla huomattiin, että kirjaston avulla voisi tukea ammatillista koulutusta.

Nykyään uskotaan, että oikeus lukemiseen kuuluu kaikille, myös vangeille. Helsingin vankilassa sovelletaan Shiyali Ramamrita Ranganathanin lakeja kirjastotoiminnasta:

Kirjat ovat käyttöä varten.

Jokaiselle lukijalle on kirjansa.

Jokaiselle kirjalle on lukijansa.

Säästä lukijan aikaa.

Kirjasto on kasvava organismi.

S. R. RANGANATHAN

Käytännössä kirjastosta voivat vangit ja henkilökunta lainata kirjoja. Siellä järjestetään myös lukupiirejä, tapahtumia ja kirjailijavierailuja.

Teos on mielenkiintoinen kokonaisuus. Historiallisen katsauksen lisäksi Merivirta esittelee vankien lukemia teoksia ja heidän kirjoittamiaan kirja-arvosteluja. Vankilaa kuvataan yhteisönä, joka sosiaalistaa kaikki osalliset tiukasti omiin rooleihinsa. Olisin itse mielelläni lukenut laajemmankin selvityksen alakulttuurin kuuluvasta viestintätavoista. Kahden vangin elämäntarinat ovat valaisevia.

Anton Reenpään kuvitus muodostaa oman osionsa teoksessa. Reilun 50 sivun mittainen realistinen kuvakokoelma näyttää vankilan arjen kaikessa karuudessaan. Tekijät ovat saavuttaneet  vankien luottamuksen, sillä on suostuttu kuvattavaksi ja annettu myös julkaisulupa.

Teksti on paikoitellen sosiologisten termien myötä sävyltään akateemisen oloinen.  Yhden erikoiskirjaston kuvaajana teos on onnistunut ja tärkeä muistutus siitä, että oikeus lukea kuuluu aivan kaikille.

 

elamakertakaikkiaan

Lue lisää haasteesta Kirjaluotsin blogista.

Haasteen edelliseen osaan pääset tästä Tarinoita matkasellistä II.

Kommentointi on suljettu.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: